Kivijalkaelitismiä?

On kiinnostavaa huomata kuinka moni ihminen esimerkiksi Hesarin keskustelupalstalla on kiinnittänyt huomionsa nimenomaan siihen kuinka kalliiksi kivijalkapuodeissa asionti tulee, ja että se on vain “rikkaiden etuoikeus”.

Haluaisin tähdentää ja alleviivata, että suurin osa tähän haasteeseen osallistuneista ovat opiskelijoita ja tulonsa siis selvästi alle keskivertopalkansaajan. Allekirjoittanut huomasi tilastoja tonkiessaan elävänsä virallisen köyhyysrajan alapuolella.

Silti elämä ilman ketjuja sujuu ongelmitta ja maistuu hyvältä. Huomaan, etten tarvitsekaan “edullista” vähä-rasvaista, lisäaineilla kyllästettyä kumijuustoa, vaan voin valmistaa itse leipäni päälle jotain maukkaampaa vaikkapa pavuista. Torilta voi ostaa “kakkosluokan” tomaatteja joita ketjusta ei saa, koska ne näyttävät vähän hassuilta. Hinta ei huimaa päätä. Ruokaa löytää myös näiden ketjuliikkeiden roskiksista eikä maksa mitään. Vasta siellä mangotkin ovat kypsiä.

Lyhyesti: Rahaa ruokaan ei ole kulunut sen enempää kuin aiemminkaan.

Kyse on siis valinnoista. Myös muuttaminen kauas, vain autolla saavutettavan etäisyyden taa pois pikkupuotien läheisyydestä on valinta.