Miten paljon olemme valmiit maksamaan ruuasta?
Tästä onkin jo puhuttu aiemmin, mm. Kivijalkaelitismiä –postauksessa, mutta olen pohtinut ruuan hintaa tässä haasteen lähestyessä. Helsingin Sanomissa sattui eilen olemaan hyvä vertailu lähiruokaa myyvien kauppojen hinnoista, jossa Hakaniemen halli todettiin halvimmaksi. (En valitettavasti saa linkitettyä, koska tuo artikkeli näyttäisi olevan maksullista sisältöä.)
S- ja K-kauppojen duopoliin vaikuttaa paljon se, että kotitalouksien elintarvikkeisiin käyttämä raha vähenee koko ajan sekä Suomessa että muualla maailmassa (esim. Tilastokeskus Suomesta). Myös ruuan laittoon käytetty aika vähenee eli haluamme ruuan nopeasti ja halvalla, vaikka se on kuitenkin yksi elämän suurimpia asioita. Ja suurimpia nautintoja.
Suurten kauppaketjujen on helppo puristaa tuottajahinnat mahdollisimman halvoiksi ja ostaa vain isoilta yksiköiltä. Myös elintarvikkeiden logistiikassa suuret ketjut säästävät hurjasti ja silloin kannattaa tuoda ruokaa kauempaakin.
Jos ruoka koettaisiin arvokkaammaksi, niin saisiko se käyttämään suomalaiset enemmän aikaa ja rahaa ruokaan? Miksi terveyteen hyvinvointiin läheisesti liittyvässä asiassa halutaan usein säästää? Itse olen valmis muuttamaan kulutustottumuksia ja ostamaan ruuan vähän kalliimmalla, jos tiedän mistä se tulee ja mitä se sisältää. Ja jos haluan säästää, niin syön halvempia kausituotteita: kesällä marjoja ja vihanneksia, talvella juureksia.
Tämä on varmaan tuttua tekstiä kaikille, mutta ajattelin muistuttaa vielä itselleni, miten haluan tämän haasteen vaikuttavan kulutustottumuksiini. Ja tiistaina yllätyin iloisesti, kun ostin Hakaniemen torilta kymmenisen tomaattia, pari kurkkua, paprikan, nipun retiisiä (retiisit olivat hollantilaisia) ja porkkananipun. Kuusi euroa yhteensä eli ei minusta hinta päätä huimaa! Hakaniemen hallin Lentävässä lehmässä onnistuinkin sitten tuhlaamaan enemmän, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin….
Kuvan Hakaniemen torilta ostetuista vihanneksista tajusin ottaa vasta tänä aamuna, joten sato oli ehtinyt hieman harventua. 
Toi on muuten hyvä pointti! Sanovat, että halvan ruoan aikakausi alkoi 70-luvulla, kun lannoitebisnes ja globalisaatio etenivät rintarinnan tilanteeseen, jossa sadot saatiin tuplattua ja fisut kuljetettua rikkaaseen länteen mistä päin palloa tahansa. Samat tahot sanovat, että halvan ruoan aika myös loppuu. Pari vuotta sitten viljan hinta kallistui nopeammin kuin öljyn, se tuplaantui reilu vuodessa.
Niukkuuden maissa läski on statusta, meillä homma kääntyi nurin jo kauan sitten, koska roskaruoka on sekä halvin että nopein tie ylipainoon. Saas nähä mihin suuntaan mennään 2050 taas, kun immeisiä on 15 miljardia ja makeaa vettä ei riitä satojen kasteluun, naudat on kielletty ilmastolailla ja Etelä-Eurooppa aavikoituu:D
En odota tota aikaa mitenkään innoissani. Jos kehitys jatkuu tällaisena, ruoka maksaa pian (taas) maltaita. Viimeistään silloin sitä arvostetaan enemmän kuin nyt, hyvässä ja pahassa. Hyvä postaus!
Kun Rainbow-jauhopussi maksaa 79 senttiä (en ole muuten tarkistanut, mutta sinne päin), että mitäköhän se tuottaja siitä saa. Miten se ruoka on tuotettava, että siitä oikeasti mitään jää viljelijälle käteen.
Lounaan hinnasta ja ravintolahinnasta aina keskustellaan ja kirjoitetaan, mutta ruuan hinta kaupassa aina joskus ihmetyttää kun sitä oikein alkaa miettiä…
Varakkaat länsimaat subventoivat maanviljelyssektoriaan (ilmeisesti osittain turvallisuuspoliittisista syistä), esim. Jenkkien maissi ja kotimainen peruna. EU:n budjetista yli puolet menee erilaisiin maataloustukiin, joilla pidetään yllä esimerkiksi maanviljelyä semiarktisilla rajaseuduilla (Suomi, Ruotsi) ja kymmenien miljoonien hehtolitrojen ylituotantoa viinissä (Ranska, Italia, Espanja), mikä päätyy tislattavaksi teollisuusalkoholiksi, puhumattakaan Espanjan tomaateista:D
Saa olla Kiinalainen valkosipuli järkyn halpaa, kun sitä näkee tuon tuosta marketeissa.