Lupaava alku

Siltasen lohileipä

Omalle tyylilleni uskollisena aloitin haasteen syömällä ulkona pari kertaa. Ehkä jo huomenna saisi suunniteltua sen verran, että ehtisi kauppaankin. Tosin ei yhtään harmita. Dudiin ruoka oli oivallista (vaikka ei sitä mitä tilasin) ja eilen Hurri-leipä Siltasessa oli erittäin iloinen yllätys. Lisää baareja, joista saa ruokaa, Kallioon, kiitos!

Tänään Fazer Amica -lounaan töissä korvasi Kitchin halloumsalaatti (oli hyvää). En ole vielä pyhästi ja kokonaan kieltänyt itseltäni työmaaruokalan antimia, vaikka ketjuttomuuden kannattaminen ravintoloissa onkin tärkeää. Joskus lounas duunikaverien hyvässä seurassa saattaa houkutella enemmän. Jos ei niitä saa houkuteltua ulos. Mutta missäs ketjuttomassa paikassa keskustassa kannattaa syödä lounasta?

Seikkailun alku

Ja tästä se lähtee; eka päivä. Mielenkiintoista ja intoa piukkana mukana.

Tänään jo heti ensimmäinen uusi Kivijalka kokemus – piti ladata ratikkalippua varten kortille rahaa ja ostaa kahvimaitoa ja -pullaa. Poikkesin katsastamaan lähikioskin(pari vuottahan tässä on vaan asuttu, eikö ole ikinä tullut käytyä ja joka kerta ohi mennessä ajatellut, että ” tuonne pitäisi joskus mennä”) ja ajattelin, että ärrälle on pakko mennä lipun takia. Ensimmäinen iloinen yllätys oli, että kioskilla pystyikin lataamaan HKL:n korttia eli ähäkutti ärrä. Kioski mainostaa eestiläisiä tuotteita ja “asiakkaiden mielestä Töölön parasta kahvia”. Kahvia en nyt maistanut, mutta eestiläisiä tuotteita(juustoja, makkaroita, säilykkeitä, keksejä ym. sekä ihan suomalaista perus elintarvikekioskiosastoa) oli tarjolla ja erittäin edulliseen hintaan. Valikoima ei suuren suuri, mutta on tiskin takana olleen omistajan mukaan on laajempi kun ei ole kesälomakausi. Omistaja olisi esitellyt tuotteita tarvittaessa enemmänkin sekä vielä kehoitti ilmoittamaan, mikäli olisi jotain toivomuksia joistain tietyistä eestiläisistä tuotteista joita haluaisi kioskin valikoimiin.
Siis ainakin näin kivijalkahoitonoviisina ensi kokemukset erittäin positiivisia, josta jäi pitkäksi aikaa mukava mieli. Koska nyt olisi tarkoitus näitä asiota pohtia myös vähän syvemmälle, niin tällaiset kokemuksethan ovat juuri sitä, mikä tekee ihan tuikitavallisesta kahvimaidon ostosta kohtaamisen, josta jää iloinen mieli. Eikös tässä nyt päästä siihen kovasti peräänkuulutettuun elämän laatuun? Ja nimenomaan arjen sellaisen.

Seikkailu jatkuu.

Kioski Arttina, Runeberginkatu 32, ma-pe klo 7-21, la klo 9-21, su klo 12-18

Haaste alkoi!

Hyvät ihmiset, on tullut aika aloittaa elokuun kivijalkahaaste.
Tällä hetkellä haasteeseen on osallistumassa 453 rohkeaa.
Mahtavaa, että meitä on näin monta. Vielä ei ole myöhäistä liittyä mukaan.

Tässä blogissa raportoidaan kaksi viikkoisen haasteen tunnelmia ja vinkkejä.
Jos haluat osallistua blogin tekemiseen, niin ota yhteyttä minuun ja lisään sinut kirjoittajaksi.

Eipä tässä muuta kuin: haaste alkakoon! Pitäkää hauskaa ja nauttikaa.

Niin, ja haastemielen kirvoittamiseksi lukekaapa tämä artikkeli S-ryhmän ja poliitikkojen kytköksistä. “Kyllä tämä on sitä, mitä yleensä rakenteellisella korruptiolla ymmärretään”, kommentoi Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen.

Olli Sirén
olli.siren@gmail.com
040 7644 288

Kiitos kaikille – tämä oli vasta alkua

Kahden viikon ketjukaupattomuushaaste on ohitse. Näiden kahden viikon aikana söin paremmin kuin pitkään aikaan. Rahaa kului saman verran tai vähemmän kuin aikaisemmin. Haaste on huomattu hyvin ja idea on saanut erinomaista palautetta.

Suuret kiitokset tähän blogiin kirjoittaneille. Kiitos myös lukijoille.

Haaste saa jatkoa. Ystäväni Timo Wright haastoi tuttavansa pari viikkoa sitten tälle jaksolle. Nyt heitän haasteen uudestaan ilmaan.

Haastan teidät, jotka satutte tämän kirjoituksen lukemaan, kahden viikon ketjuttomuuteen. Tämä uusi haaste koskee elokuun kahta ensimäistä viikkoa (1.8.2010-15.8.2010).

Ketjuttomuus tuo ruokaan ja arkeen laatua. Ota haaste vastaan ja levitä sitä eteenpäin.
Tässä haasteen Facebook-tapahtuma: http://bit.ly/cC80pw

Tämä blogi tarvitsee noiden elokuun haasteviikkojen ajaksi kirjoittajia. Kirjoita minulle niin pääset mukaan. Toivon, että nykyisistä kirjoittajista mahdollisimman moni osallistuu haasteeseen ja jatkaa kirjoitusurakkaa elokuussa.

Olli Sirén
olli.siren -at- gmail.com
0407644288

Huh, hellettä…

Blogissa on käyty kuluneena viikkona keskustelua elintarvikeviranomaisten toimista. Helsingin Sanomien Nyt-liitteen jutusta löytyy yllättävä sokerimuru blogin lukijoille: elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ylitarkastaja paljastuu Nyt-liitteen artikkelissa Pohjois-korean ihailijaksi. Jutun mukaan hän jopa pukeutuu työpaikallaan maan kansallisasuun.

“(elintarviketurvallisuusviraston ylitarkastaja) Kieksi on Pohjois-Korean valtiollista ideologiaa, Juche-aatetta, julistavan Suomen opintoyhdistyksen puheenjohtaja”, tietää Nyt-liite kertoa, ja jatkaa “Kieksi on kutsunut Kim Jong-iliä aikakautemme merkittävimmäksi teoreetikoksi ja loistavimmaksi poliittiseksi johtajaksi”. -NYT

Samaan aikaan kun arvon elintarvikeviranomainen on ihaillut totalitaristista maata, siellä on kuollut yli miljoona ihmistä nälkään, ei vähiten maan epäpätevän johdon vuoksi.

Ironista? Kyllä vain. Hauskaa? Ei lainkaan. Ja totta tosiaan, elintarviketurvallisuusviraston ylitarkastajalla on valtaa Suomen ruoka-asioissa. Täytyy vain toivoa, ettei oppia haeta Suomen rajojen ulkopuolelta.

Tämä ei valitettavasti ollut huono vitsi.

Vielä päivä

Tämä haaste loppuu siis huomenna 11. 6. (Eikö vaan?) Mitä sen jälkeen? Omiin tapoihin on ainakin tulltu muutoksia. Vaikka aion kyllä käydä lähi-Alepassa jatkossa ihan hyvällä omalla tunnolla, en aio venytää hallivierailujen väliä yli viikkoon. Tallinna marketistakin tuli lennosta uusi suosikki.

Oli puhetta, että myöhemmin  kesällä voisi promota samaa haastetta isomallekin porukalle. Mutta onko kaksi viikkoa liian pitkä aika monelle normikiireistä elämää elävälle? Siis jos halli ei ole kulman takana ja seuraavaan etnokauppaankin on mentävä bussilla. Ehkäpä monelle sopisi jos haaste olisi vaikka viikonlopun. Siitä voi olla hyvä aloittaa. Automarketin sijaan voisi lauantaiostoksille suunnata vaikka halliin.

Omalla kohdallani toinen viikko on kuitenkin mennyt ensimmäistä leppoisammin. Se on osaltaan johtunut kevyemmästä duuniviikosta, mutta myös tottumuksesta.

(Höh, kuvan lisääminen tökkii…)

Tallinnan marketti

Eestin herkut kolmannella linjalla on vaihtanut omistajaa ja myös muuttanut nimensä Tallinnan marketiksi. Valikoima on kuitenkin edelleen samanlainen, ihania savujuustoja, mätiä, makkaroita, kakkuja, smetanaa ja pelmeneitä (vain jotain mainitakseni). Ulkomuoto on mahtavalla tavalla hieman karu, kuten ennenkin.

Palvelu oli ystävällistä ja myyjä etsiskeli minulle hartaasti kasvispelmeneitä.

Smetanaa ja sieniperunapelmeneitä odottamaan sitä päivää kun ei jaksa tehdä ruokaa

Kaupasta saa nykyään myös olutta ja siideriä.

Muotiblogi-hengessä

Päivän voileipä, olkaa hyvät.

Itse leipä Eat&Joysta, kuten myös gouda ja luomutomaatit. Hummus itse tehtyä, luomumunat Hakaniemen hallista, basilika omalta ikkunalaudalta.

Keskustan maatilatori ei ehkä ole ihan tavallisen työläisen päivittäistavaraliike, mutta nämä munat hallista sen sijaan saavat edullisuudesta erikoismaininan. Hinta oli muistaakseni 1, 85 e.

Ravintola-ala kärsii

Kalakeskusteluun liittyen silmiin pisti Iltalehden juttu, jossa Matkailu- ja Ravintolapalvelut ry kommentoi viranomaismääräysten mielekkyyttä.

“Ylimitoitettu valvonta estää ravintolakulttuurin kehitystä. (…) Esimerkiksi tuoreiden raaka-aineiden hankinta torilta tai leivän leipominen itse on ollut pienissä ravintoloissa käytännössä mahdotonta.”

Kuten Anna totesi edellisessä postissa osuvasti: “Lähtökohta näyttää siis olevan se, että tuore ruoka ja tuoreet raaka-aineet ovat pelottavia, vaarallisia ja täynnä terveysriskejä, koska kasvavathan ne lopulta niinkin epäilyttävässä ympäristössä kuin luonnossa.”

Kyseessä on tyyppiesimerkki riskien minimoimiseen pyrkivästä maailmankatsomuksesta, läpikotaisin teknokraattisesta ja medikalisoidusta toimintafilosofiasta, jossa kaikki muut arvot ovat alisteisia turvallisuudelle ja terveydelle.

Riskien minimoiminen on perusteltua tiettyyn pisteeseen asti, mutta mikäli se on ainoa toimintaa ohjaava arvo, se muuttuu arvotyrannian välikappaleeksi (samoin tapahtuu mille tahansa arvolle, joka on lähtökohtaisesti arvona myönteinen, kuten käytännöllisyys tai järkevyys). Terveys on vain yksi arvo monien joukossa.

Terveys on kiistatta merkittävä arvo, mutta niin kauan kuin joka ikisen kynnen alla on Euroopan väkimäärän verran mikrobeja, pyrkimys bakteerittomiin ravintoloihin näyttäytyy kontraproduktiivisena dystopiana.

Asia on pirun tärkeä, sillä virkamiesten puuleimoille alistettu institutionalisoitu luottamus (lupien ja tarkastusten muodossa) saattaa lopulta olla pois ihmisten keskinäisestä luottamuksesta. Suomi toimii tästä empiirisenä todisteena, samoin lähitienoiden entiset kommunistiset maat aikoina, jona valtiovalta oli paisuneimmillaan.

Virkamieskeskeisyyden lopputulema on epäluottamuksen kulttuuri, jossa ravintola-asiakas ei saa lupaa kahvin ja tupakan yhdistämiseen kuppilan ulkopuolella, koska ravintoloitsija epäilee, että asiakas ottaa hatkat maksamatta tai jossa pöytiin ei voi laittaa koristeeksi täysiä viinipulloja, koska keskinäiseen luottamukseen tottumattomat asiakkaat pöllivät ne. Sellaisessa maaperässä asiat eivät kuki tai kanna hedelmää, vaikka bakteereja lieneekin vähemmän kuin vastenmielisessä Firenzessa.

Mikä lääkkeeksi? Tarvitsemme pienemmän valtion ja virkamieskoneiston, muita arvoja terveellisyyden rinnalle (kuten estetiikka, etiikka tai onnellisuus), medikalisaation kriittistä tutkailemista ja ennen kaikkea enemmän vapautta yksilöille rakentaa orgaanisesti avointa luottamuksen kulttuuria. Oisko mitään?

Arto Koskelo on käsityönä tehdyistä viineistä diggaava bloggaaja ja vaihtoehtoista viinimatskua suoltavan ViiniTV:n perustaja.

Offtopic, tärkeä sellainen

Haluan jatkaa Viinipirun blogauksen aiheesta. Tämä elintarvikkeiden laadusta, tuoreudesta ja hygieenisyydestä käytävä keskustelu on mielenkiintoinen ja kummallinen.

Vainoharhaisempi saisi tästä kehiteltyä jo massiivisen salaliittoteorian, jossa Evira (Elintarviketurvallisuusvirasto) ja suuret ruoka(lue: eines)tuottajat kähmivät yhdessä kafkamaisia säädöksiä ja lupaviidakoita, joilla tapetaan pienten tuottajien ja palveluntarjoajien mahdollisuudet tarjota todella tuoreita ja puhtaita elintarvikkeita.

Hesarissa käytiin aiheesta debattia huhtikuussa. Artikkeleita ei löytynyt enää hs.fi:ssä, mutta lainattakoon tässä keskustelun aloittaneen keittiömestari Henry Alénin mielipidekirjoitusta (HS mielipide, 1.4.2010)

Eviralla on muitakin kyseenalaisia vaatimuksia. Poistuessani kokeesta soitti kollegani ja kertoi saaneensa terveystarkastajalta huomautuksen tuoreen kalan ostamisesta Hakaniemen kauppahallista. Hän halusi tarjota ravintolassaan kalaa, jonka kalastajan hän tuntee. Kollegani halusi myös voida itse valita kalan hallin valikoimista aistinvaraisesti.

Tämä sai viranomaiset kiinnostumaan ja hänelle ilmoitettiin, ettei kauppahallista saa ostaa kalaa ravintolassa myytäväksi. Perustelu on se, että kalan pitää olla käsitelty “asianmukaisissa olosuhteissa” (isoissa tehdashalleissa). Parempi siis ostaa kalat isolta tukkurilta, jolla ne ovat tuoreimmillaan kolme päivää vanhoja.

Epäkohtia piisaa. Kaupoissa myydään “tuorepastaa”, joka on luultavasti vanhempaa kuin kuivapasta. Leipominen ravintolassa on “ei suositeltavaa” jauhopölyn vuoksi, mutta Saksasta rahdattu raakapakasteleipä on turvallinen tuote. Ravintola voi myydä pussiparsakeittoa hyvillä mielin, mutta maukkaiden multajuuresten käyttö on jo kansallisen hätätilan paikka.

Kuka lobbaa Eviraa kumartamaan einesten ja raskaasti prosessoitujen ruokien puolesta? Miksi suomalainen ruokakulttuuri poljetaan lokaan Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ja Eviran toimesta? Kuten vuoden ravintola -tittelin saanut ravintola Juuren omistaja Ilja Björs on todennut: “Evira on peto, joka tappaa pientuottajan.”

Alénin kirjoitusta seurasi pitkä debatti, johon kommentoivat niin Eviran osastonjohtaja Maria Teirikko kuin muutkin tuohtuneet huippuravintoloitsijat. Toimittajat innostuivat roikkumaan mukana seuraamassa, miten laadukas ravintola Lasipalatsi tarkastettiin terveysviranomaisten toimesta suurennuslasilla, ja miten ravintola Nokkaan saatiin (Evirasta huolimatta) oman kalastajan oma kalansaalis, jolloin kalat kulkivat kahdessa tunnissa pyyntiverkosta asiakkaan lautaselle.

Iik! Vaara vaanii kaikessa inhottavan tuoreessa ja epähygieenisessä. Mitä lienee mutaa nämäkin syöneet elinaikanaan, yök.

Yleisvaikutelmaksi jää, että Evira on niin sairaalloisen kiinnostunut kaikkien ruoan kanssa kosketuksissa olevien pintojen bakteerittomuudesta, että ruoan tuoreus ja laatu jää aivan sivuseikaksi. Alénin luettelemien esimerkkien lisäksi ravintola Nokan kalastaja ei saa käyttää luontoa säästäviä pesuaineita kalojensa kuljettamiseen tarkoitetuissa (Eviran hyväksymissä) jäähileastioissa, vaan ne on pestävä antibakteerisella myrkyllä. (Kyse on kuitenkin rosteripinnasta.)

Maria Teirikko perustelee Eviran hiustenhalkomista turvallisuudella:

“Perustana on aina kuluttajan suojeleminen elintarvikkeiden aiheuttamilta terveysvaaroilta.”
(HS mielipide 3.4.2010)

Lähtökohta näyttää siis olevan se, että tuore ruoka ja tuoreet raaka-aineet ovat pelottavia, vaarallisia ja täynnä terveysriskejä, koska kasvavathan ne lopulta niinkin epäilyttävässä ympäristössä kuin luonnossa. En ole Eviran kuullut ottavan mitään kantaa kuljetusten, jalostuksen, iskukuumennuksen, suojakaasujen ja muiden taikatemppujen kohteeksi joutuneen ruoan terveellisyyteen tai turvallisuuteen.

Tämä sen sijaan; hyvää ja terveel- eikun turvallista. Suojakaasut, steriloinnit ja kaikki, ai että!